Veikkaus ja suomalaisen urheilun rahoitus – kuka hanoja tulevaisuudessa kääntää?

jalkapallo verkko

Suomen rahapelimarkkinoilla monopoliasemaa nauttiva Veikkaus on pitkään ollut tärkeä lenkki monessa kulttuuriin, tieteeseen, taiteeseen, nuorityöhön ja sote-järjestöille menevien avustusten jakajana. Nykymallia on pidetty toimivana, mutta viime aikoina esiin on noussut entistä painavampia syitä muuttaa sitä joko osittain tai kokonaan.

Ensimmäinen epäkohta koskee käytettävissä olevaa rahavirtaa. Veikkauksen tuotot ovat laskeneet ja sitä kautta myös eri tahoille jaettava summa pienentynyt. Rahaa ei vain riitä jaettavaksi yhä paljon kuin ennen. 

Painoarvoa on myös tiukentuneilla vastuullisen pelaamisen periaatteilla ja muuttuneilla asenteilla – onhan se kieltämättä kummallista, että peliriippuvuuksien aiheuttamisesta syytettyä pelien tarjoajaa tarvitaan monenlaisten yhteiskunnallisten hankkeiden rahoittamiseen.

Suomessa urheilun julkinen rahoitus on siinä mielessä viallinen, että kansanterveyttä edistäviä hankkeita rahoitetaan peliriippuvuudesta ja -ongelmista peräisin olevien rahojen kautta. Kärjistettynä voidaan sanoa, että mitä enemmän pelaajat häviävät rahaa, sitä enemmän Suomi liikkuu. Jopa maamme eliittiurheilijat saavat Olympiakomitean kautta osansa kakusta, jonka pohja haiskahtaa ja pahasti. 

Eturistiriitaa korjataan taloudellisista syistä 

Vaikka ajatus rahapelien käyttämisestä peliriippuvuuksien hoidon rahoittamiseen on hankala, ei eturistiriita ole painavin syy rahoitusmallin muutokseen. Etiikkaa ja periaatteita raskaammat syyt löytyvät siitä, ettei Veikkauksen peliautomaattien määrää on vähennetty, kasinopelien pelaaminen on kielletty ravintoiloissa ja osa kotimaisista pelaajista on siirtynyt pysyvästi ulkomaalaille lisensoitujen nettikasinoiden asiakkaiksi. 

Kun tehosekoittimeen vielä laitetaan koronapandemian asettamat liikkumisrajoitukset, ei ole ihme, että Veikkauksen tulot ovat pudonneet vuosien 2020 ja 2021 välisenä aikana yli 30 prosenttia. Kolmasosa on tuntuva kolahdus tavallisesti 150 miljoonaa euroa sisältävään kassaan, josta vain 15 miljoonaa euroa on peräisin Suomen valtiolta. 

Koska Veikkauksen rooli suomalaisen urheilun rahoittajana on kiistaton, on ymmärrettävää, että tukea saavat tahot, kuten seurat ja Suomen olympiakomitea, ovat asiasta huolissaan. Korjausliikkeestä toivotaan pikaista, jotteivat suunnitellut kilpailukalenterit kokisi suuria muutoksia, ja hallitus on ottanut asian esityslistalleen.

Kokonais- vai osittaisuudistus?

Urheilun rahoitusongelmaa voidaan lähestyä neljästä eri näkökulmasta. Jos nykymalliin jäädään, urheilu- ja liikuntatoiminta rahoitetaan edelleen Veikkaukselta saaduilla tuilla. Tuen määrä tulee automaattisesti heijastelemaan Veikkauksen ylä- ja alamäkiä ja on aiempaa ennalta arvaamattomampaa.

Jos taas rahoitusmallia uudistettaisiin kokonaan, urheilun ja liikunnan rahoitusvastuu siirtyisi valtion harteille. Side Veikkaukseen katkaistaisiin ja valtion budjetti olisi mietittävä uusiksi. Liikunta ja urheilu saisi kilpailujoikseen muun muassa terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja koulutuksen, jotka myös saavat rahansa verovaroilla kerrytetystä budjetista. Kokonaismuutoksen myötä kaikki edunsaajat laitteisiin samalle viivalle.

Niin sanottu hybridimalli poimisi molemmista suunnitelmista parhaat puolet, ja urheilun ja liikunnan rahoitus rakennettaisiin sekä Veikkaukselta että valtion budjetista peräisin olevilla rahoilla. Jos uudistus päätetään tehdä kertarysäyksellä kokonaan, voisi se olla käytössä jo vuodesta 2022 lähtien. Sen sijaan siirtymävaiheen käyttäminen hidastasi rahoitusmallin muutosta parissa vuodessa, ja hybridiin luotettaisiin vasta vuodesta 2024 lähtien. Pitkästä odotuksesta ei kummassakaan tapauksessa olisi kysymys.

Hevosurheilu jatkaa erillisenä sarakkeenaan

Riippumatta siitä, mihin rahoitusvaihtoehtoon suomalainen liikunta- ja urheilu päätyvätkään, hevosurheilua tullaan edelleen pitämään erillisenä osanaan. Hevosurheilun Maa- ja metsätalousministeriön myöntämä valtionavustus siirrettiin vuonna 2017 Veikkaukselle kiinteään 40 miljoonan euron hintaan. Jos rahoitus palautetaan valtion hoidettavaksi, hevosala toivoo saavansa edelleen saman 40 miljoonan euron vuosisumman, josta se on nauttinut aina tähän päivään asti. 

Rahoituksen taso huolettaa

Tulevaisuuden rahoituksen määrä huolettaa hevosurheilun kannattajien lisäksi muita urheilijoita. Etenkin urheiluseuroissa vähennysten odotetaan olevan tuntuvia ja pelätään, että moni harrastaja joutuu luopumaan harrastuksestaan. Terveyden edistäminen liikunnan kautta on kansalaisten keskuudessa tärkeää, mutta muita aloja voidaan pitää vieläkin tärkeämpinä rahoituskohteina. Etenkin pandemian jälkimainingeissa terveydenhuollosta ei olla halukkaita leikkaamaan – päinvastoin sektorille toivotaan lisää tuloja. 

Kilpaurheilu puolestaan pelkää, että liikunnan kansaterveydelliset syyt tulevat ajamaan huippu-urheilun ohi, ja heidän saamiaan tukia leikataan. Toistaiseksi olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö jakaa saamansa tukiensa lisäksi 6,7 miljoonaa euroa lajiliittojen kesken jaettavaksi, valmennustoiminnan tehostamiseksi ja paraurheilun kehittämiseksi, eikä rahojen uskota riittävän kaikille. 

Vuonna 2019 Veikkauksen rahoista suurimman potin sai liikunnan kansalaistoiminta, jota huippu-urheilu ja liikunnan ja urheilun suurtapahtumat seurasivat. Pienin potti jäi valtion liikuntaneuvoston toimintaan ja Opetus- ja kulttuuriministeriön käytettäväksi.

Miten pienten lajien käy?

Erityisesti rahoitusmallin uudistus huolettaa pienten yksilölajien edustajia ja harrastajia. Pelätään, että valtion avustus ottaa huomioon vain suurimmat kassamagneetit, kuten jalkapallon, koripallon ja jääkiekon, ja jättää harvinaisten lajien edustajat oman onnensa nojaan. Tästä valosta Veikkauksen madaltuneet tuetkin tuntuvat turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin lähteä kilpailemaan kaikkia valtion budjetista nauttivia tahoja vastaan. 

Vaikka urheilu- ja liikuntapalvelujen tärkeimmät rahoittajat löytyvät ruohonjuuritasolta suomalaisista kotitalouksista, toiseksi tärkeimpänä liikuntaharrastuksien rahoittajina ovat kunnat. Jos urheiluun- ja liikuntaan menevää osuutta pienennetään, voivat esimerkiksi skeittiparkit jäädä monissa kaupungeissa rakentamatta. Huonosta taloudellisesta tilanteesta kärsivät niin harrastajat, urheilijat, seurat ja liitot.

Varmaa on kuitenkin vain se, että vastuullista pelaamista tullaan lisäämään ja rahapeliongelmiin puuttumaan entistä tehokkaammin. Ajatus irrottaa Veikkauksen tulot yhteiskunnallisista hankkeista on siinä mielellä hyvä, ja poistaisi tehokkaasti hampaankolossa hiertävän eturistiriidan. 

Boostia yksityisistä rahoitussopimuksista

Toiset puolestaan näkevät tulevaisuuden vapautuneen kilpailutilanteen plussana ja mahdollisuutena saada entistä parempia yhteistyösopimuksia muualta. Kilpaurheilu voisi tehostaa omaa varainhankintaansa, kun sen tuotot eivät enää riippuisi Veikkauksesta tai valtiosta. 

Myös uuden, paremman huippu-urheilua säätelevän lain luomista peräänkuulutetaan, jotta kilpaurheilun johtaminen ja resurssien käyttäminen voisi olla selkeämpää. Menetyksen mittareitakin tulisi uudistaa, sillä suomalaisten kilpaurheilijoiden pärjäämistä – saati kannattavuutta ei tulisi mitata vain arvokisamitalien määrällä. 

Loppujen lopuksi koko suomalainen urheilu- ja liikuntatoimi on kuitenkin saman kysymyksen ääressä. Kenen maksukykyyn se tulevaisuudessa vahvemmin luottaa: Veikkauksen, valtion vai yksityisten sijoittajien?